Lääkkeiden viitehintajärjestelmä otetaan käyttöön 1.4.2009 alkaen. Tuolloin Kelan maksamien lääkekorvausten laskentaperusteisiin tulee muutoksia ja samalla lääkevaihto laajenee.
Lääkevaihdon piiriin kuuluvissa, keskenään vaihtokelpoisissa ja korvattavissa lääkkeissä Kela-korvauksen laskentaperusteena aletaan käyttää niin sanottua viitehintaa. Sillä tarkoitetaan korkeinta hintaa, jonka perusteella Kelan maksama lääkekorvaus maksetaan.
Lääke, jonka hinta on yhtä suuri kuin viitehinta, ei useinkaan ole edullisin lääke. Asiakkaalla on oikeus aina vaatia apteekkia toimittamaan edullisin lääke. Viitehintaa edullisemmista lääkkeistä korvaus maksetaan kyseessä olevan lääkkeen myyntihinnasta.
1.4.2009
alkaen apteekki voi tarjota yhä useammalle asiakkaalle lääkevaihtoa, sillä
vaihdon piiriin tulevat niin sanotulla analogiamenetelmäpatentilla suojatut
lääkkeet ja niiden rinnakkaistuontilääkkeet.
Uudistusten arvioidaan tuovan vuositasolla kymmenien
miljoonien eurojen säästöt Kelan lääkekorvausmenoihin ja asiakkaiden
lääkekustannuksiin. Viitehintajärjestelmän uskotaan myös lisäävän
hintakilpailua, mikä osaltaan alentaa lääkkeiden hintoja.
Käytännössä viitehintajärjestelmä tarkoittaa sitä, että
Kela maksaa järjestelmään kuuluvista lääkkeistä korvauksen enintään
viitehinnasta. Jos asiakas ei halua vaihtaa viitehintaa kalliimpaa lääkettään
edullisempaan, hän saa apteekissa Kela-korvauksen viitehinnan mukaan ja maksaa
viitehinnan ylittävän osuuden itse.
Lääke, jonka hinta on yhtä suuri kuin viitehinta, ei useinkaan ole edullisin lääke. Asiakkaalla on oikeus vaatia apteekkia toimittamaan edullisin lääke. Viitehintaa edullisemmista lääkkeistä korvaus maksetaan kyseessä olevan lääkkeen myyntihinnasta. Asiakkaalle on luonnollisesti edullisinta pyytää apteekkia toimittamaan hinnaltaan viitehintaa alhaisempi eli edullisin lääke.
Lääkevaihdon perusperiaate ei uudistuksessa muutu:
Apteekin on tarjottava asiakkaalle hinnaltaan viitehintainen (asiakas voi vaatia apteekkia toimittamaan edullisimman) vaihtokelpoinen lääke, jos lääkäri on määrännyt sitä kalliimman lääkkeen.
Vaikka lääkäri olisi määrännyt viitehintaisen, mutta ei kuitenkaan viitehintaryhmän edullisinta lääkettä, asiakkaalla on oikeus vaatia apteekkia toimittamaan hinnaltaan edullisin lääke.
Hyödyt lääkevaihdosta eniten pyytämällä apteekkia toimittamaan aina edullisimman lääkkeen.
Samaan viitehintaryhmään kuuluvilla lääkevalmisteilla on sama viitehinta, joka lasketaan ryhmän edullisimman valmisteen myyntihinnasta lisäämällä siihen joko 1,50 € tai 2,00 €. Viitehinta on korkein hinta, jonka perusteella ryhmään kuuluvan lääkkeen korvaus maksetaan. Viitehintaa edullisemmista lääkkeistä korvaus maksetaan kyseessä olevan lääkkeen myyntihinnasta.
Jos ryhmän edullisin lääke maksaa alle 40,00 €, viitehinta on ryhmän edullisimman lääkkeen myyntihinta + 1,50 €.
Jos ryhmän edullisin lääke maksaa 40,00 € tai yli, viitehinta on ryhmän edullisimman lääkkeen myyntihinta + 2,00 €.
Jos asiakas ei halua vaihtaa lääkärin määräämää lääkettä apteekin tarjoamaan, lääkekorvaus maksetaan viitehinnan perusteella. Tällöin asiakkaan on itse maksettava viitehinnan ylittävä osuus. Lisäkustannus ei kerrytä myöskään vuotuista lääkekattoa, joka on tänä vuonna 672,70 €.
Jos vaihtaa lääkkeensä apteekin tarjoamaan viitehintaiseen tai sitä halvempaan lääkkeeseen, asiakkaalle ei aiheudu mitään ylimääräisiä kustannuksia. Edullisimpien valmisteiden valitseminen pienentää asiakkaan kustannuksia. Asiakkaalla on aina oikeus vaatia ryhmän halvin eli viitehintaakin halvempi lääke. Tällöin myös hillitään sairasvakuutuksen korotuspaineita ja valtion menojen kasvua.
Lääkäri voi edelleen kieltää lääkevaihdon hoidollisin tai lääketieteellisin perustein merkitsemällä kiellon reseptiin. Tällöin viitehintaa ei sovelleta, ja asiakas saa Kela-korvauksen lääkärin määräämän lääkkeen hinnan perustella.
Lääkärin on otettava hoidossa entistä tarkemmin huomioon lääkkeen sopivuus ja lääkkeestä potilaalle aiheutuva kustannus.
Uudistukset eivät vaadi asiakkaalta mitään erityisiä toimia, eikä lääkekorvauksiin tai korvausprosentteihin tule muutoksia huhtikuun alussa. Jos jostakin syystä on tärkeää, että lääkärin määräämää lääkettä ei vaihdeta apteekissa, asiasta kannattaa keskustella oman lääkärin kanssa mielellään jo ennen huhtikuun alkua.
Lääkelaitos hyväksyy vaihdon piiriin vain sellaiset lääkkeet, jotka voidaan turvallisesti vaihtaa keskenään, ja jotka ovat hoidollisesti samanarvoisia.
|
|
|
